Liikenneturvallisuus


Tässä osiossa tarkastelemme liikenneturvallisuuteen liiittyviä vaihtuvia teemoja. 

 Autojen turvalaitteiden kehittymisen ja lisääntymisen vaikutukset vakaviin tieliikenneonnettomuuksiin.

1970 - luvun alkupuolella tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi maassamme vuosittain yli tuhat  ihmistä. Autojen määrään ja liikennesuoritteeseen suhteutettuna liikenteessä menehtyneiden osuus on nykytilanteeseen verrattuna moninkertainen.

Turvalaitteiden käyttöönoton vaiheita

Etumatkustajille asennettava turvavyö tuli pakolliseksi henkilöautoihin vuoden 1971 alussa. Vaikka autoihin oli asennettu turvavyöt, niiden käyttö ei kuitenkaan ollut pakollista. Vöiden käytön vähäisyys selittänee osan onnettomuuksissa menehtyneiden suuresta määrästä.

Seuraavat pari vuotta liikenteessä kuolleiden luvut osoittivat vielä kasvua kunnes määrät alkoivat jyrkästi pudota. Keskeisinä syinä voidaan pitää asenteiden muuttumista, nopeusrajoituksia sekä 1.7.1975 voimaantullutta turvavöiden käyttöpakkoa.
Vuonna 1981 edellytettiin uusilta henkilöautoilta turvavöitä myös takaistuimelle. Tämän lisäksi autoihin asennettiin ajovalojen pesurit ja myös takalasin lämmitys standardisoitiin samana vuonna.

Huhtikuun alusta 1982 turvavöiden käyttämättömyydestä säädettiin rangaistus. Oma merkityksensä myönteiseen kehitykseen oli myös samaan aikaan voimaan astuneella mopoilijoiden kypäränkäyttöpakolla.
Henkilöauton takamatkustajien turvavöiden käyttöpakko astui voimaan 1.11.1987 eli 12 vuotta etuistuin pakkoa myöhemmin.

ABS - jarrut ja turvatyynyt alkoivat yleistyä 1990 - luvun puolessa välissä. Ensimmäisen polven ABS - jarruissa esiintyi jarrupolkimen ”takaisinpotkuilmiö”, joka pelästytti kuljettajan ja jarrutusmatkat jopa kasvoivat normaaliin jarrutusmatkaan verrattuna. Tämä ABS - jarrujärjestelmän alkutaipaleella esiintynyt haitta hävisi nopeasti, mutta jarrujen oikeassa käyttötavassa oli ja on edelleen toivomisen varaa. Jarrutus toimii tehokkaimmin kun poljin pidetään tiukasti painettuna. Edellisen koulukunnan opettama höyhenjarrutus ei toiminut eikä toimi edelleenkään ABS - jarruilla varustetuissa autoissa.
90-luvulla uusiin autoihin alettiin asentaa turvatyynyjä. Aluksi niitä oli vain yksi, joka suojasi kuljettajaa kolaritilanteessa. Nykyaikaisissa autoissa tilanne on toinen. Turvatyynyjä ja -verhoja on useita niin, että ne muodostavat eräänlaisen ”pehmokapselin” suojaamassa auton sisätiloissa olevia.

Kolaritestaus – Euro NCAP

Autojen kolaritestijärjestelmä - Euro NCAP - aloitettiin Euroopassa vuonna 1995. Alun perin NCAP on amerikkalainen mittausjärjestelmä, jota on sovellettu kolaritesteihin jo runsaat 25 vuotta. Kolaritestien ansiosta autojen turvallisuus on lisääntynyt jättiharppauksin varsinkin, kun niissä etutörmäystilanteen lisäksi nykyisin huomioidaan myös auton sivulta tuleva törmäys sekä lapsien ja jalankulkijoiden turvallisuus.

Euro NCAP testitulosten paranemisesta lankeaa suurin ansio korirakenteiden kehitykselle. Nykyaikaisten autojen korit on rakennettu niin, että niissä on törmäysvyöhykkeitä, jotka painuvat kasaan  kolarienergiaa sitoen.  Matkustamo suojataan näin kolarissa uhkaavilta muodonmuutoksilta, jolloin matkustajalle jää riittävästi selviytymistilaa pahoissakin törmäyksissä. Kotelorakenteita ja erikoisteräksiä yhdistämällä on korin rakenteiden lujuus ja kolarienergian sitomiskapasiteetti saatu moninkertaistumaan. Tästä esimerkkinä on booriteräs, jota jo useat autotehtaat käyttävät rakenteissaan. Booriteräksen käyttö keventää auton painoa ka lisäksi se on noin kahdeksan kertaa tavallista koriterästä lujempaa.

Turvalaitteet kehittyvät, monipuolistuvat ja lisääntyvät
 
Viimeisimpiä turvallisuuteen vaikuttavia uutuuksia ovat tehokkaat Xenon - valot, jotka mahdollisesti kääntyvät mutkissa, kaistavahti joka hälyttää mikäli kuljettaja ajautuu pois omalta kaistaltaan, älykkäät nopeudensäätimet sekä muut erilaiset ajossa turvallisuutta lisäävät tai paikoitusta helpottavat tutkajärjestelmät. Uusia laitteita sekä järjestelmiä kehitetään jatkuvasti ja kaupalliselle asteelle yltävien sovellusten määrä autoissa lisääntyy.

Heikoin lenkki - ihminen

Suurin riskikeskittymä liikenteessä on edelleen ihminen. Tutkimusten mukaan inhimillinen riskitekijä oli mukana 99 prosentissa kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa (Liikennevakuutuskeskus VALT 2006). Ajoneuvoon liittyvän riskin osuus kuten kuluneet renkaat, likainen tuulilasi tai peili näkemäesteenä oli 71 prosentissa näistä onnettomuuksista. Saman suuruinen, 71 prosenttia, oli myös liikenneympäristöön liittyvä riski kuten liukas tie, pimeys tai mahdollisuus ajautua vastaantulevien kaistalle. Puhtaasti auton teknisistä vioista aiheutuva kuolemaan johtanut onnettomuus on äärettömän harvinainen.

Liikenneturvallisuudesta löytyy ajantasaista tietoa alla olevista linkeistä.

Liikenneturva
Liikenne- ja viestintäministeriö
Liikennevakuutuskeskus
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi