In English

Liikenteen päästöt

Pakokaasulainsäädäntö asettaa rajat säännellyille päästöille, joita ovat typen oksidit, hiilimonoksidi, kaasumaiset hiilivedyt ja hiukkaset. Muita päästöjä kutsutaan sääntelemättömiksi päästöiksi. Liikenteen pakokaasupäästöistä merkittävimmät ovat hiilidioksidi (CO2), hiukkaset (PM), typen oksidit (NOx), hiilivety-yhdisteet (HC) sekä hiilimonoksidi eli häkä (CO).

Hiilidioksidipäästöt ovat merkittävin kasvihuonekaasupäästö. Niiden määrä riippuu polttoaineen laadusta ja kulutuksesta. Tieliikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä v. 2011 oli noin 16 prosenttia.

EU pyrkii vähentämään liikenteen hiilidioksidipäästöjä ja on asettanut uusille henkilöautoille CO2- päästönormin, joka tuli liukuvasti voimaan vuosina 2012 – 2015, jolloin valmistajakohtaisena tavoitteena oli keskiarvo 130 g/km eli noin 5–5,5 l/100 km. Vuodelle 2020 EU:n vastaava tavoite on 95 g/km. Keskimääräinen Suomessa ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö vuonna 2015 oli 123,6 g/km.

Suomessa on autoissa käytössä kodinkoneista tuttu energiamerkintä. Merkinnän käyttö Suomessa on vapaaehtoista mutta suositeltavaa. Energiamerkinnän tavoitteena on auttaa auton ostajia eri automallien mallisarjojen sisällä olevien moottorivaihtoehtojen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vertailussa. Aluksi energiamerkintä tulee olemaan autokaupoille vapaaehtoinen, mutta EU:ssa valmistellaan myös direktiiviä, jonka myötä energiamerkintä tulisi pakolliseksi uusien autojen myynnissä.

Pitkällä tähtäimellä autokannan käyttövoima perustuu lisääntyvässä määrin vaihtoehtoisiin ja energiatehokkaampiin ratkaisuihin. Hiilidioksidipäästöjä vähentäviä ajoneuvoteknologioita ovat mm. sähkö- ja hybridiautot. Polttoaineiden kohdalla vastaava kehitys johtaa kohti uusiutuvia polttoaineita tai niiden komponentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi kasviöljypohjaiset dieselpolttoaineet ja etanoli.

Hiukkaset eli partikkelit ovat pieniä nestemäisiä tai kiinteitä hiukkasia, joita syntyy palotilassa. Terveysvaikutuksiltaan haitallisimpia ovat ns. pienhiukkaset.

Bensiinikäyttöisissä autoissa katalysaattorit ovat vähentäneet hiukkaspäästöjä ja muitakin säänneltyjä päästöjä huomattavasti. Dieselmoottoreiden hiukkaspäästöjä on vähennetty polttoaineita ja moottoritekniikkaa kehittämällä ja pakokaasuja edelleen puhdistavat hiukkassuodattimet ovat yleistymässä.

Typen oksideja syntyy moottorin palotilan korkeassa lämpötilassa ja paineessa, kun ilman typpi yhtyy happeen. Typen oksidien kokonaispäästöistä typpimonoksidin osuus on noin 90 prosenttia ja typpioksidin noin 10 prosenttia. Typpimonoksidi reagoi kuitenkin ilmakehään vapautuessaan hapen kanssa ja muodostaa typpidioksidia. Typpidioksidi vaikuttaa haitallisesti hengityselinten toimintaan.

Tieliikenteen osuus liikenteen hiukkaspäästöistä oli v. 2010 noin 68 prosenttia. Dieselajoneuvojen pakokaasut sisältävät bensiiniajoneuvoja enemmän PAH-yhdisteitä eli polyaromaattisia hiilivetyjä, joista monet ovat syöpää ja geenimuunnoksia aiheuttavia.

Hiilimonoksidipäästöt ovat suurimmillaan pienillä ajonopeuksilla

Hiilimonoksidipäästöjen pääasiallisena lähteenä ovat vanhat bensiinikäyttöiset henkilöautot. Hiilimonoksidi on terveysriski vain erityisolosuhteissa, kuten tunneleissa ja pysäköintilaitoksissa, joissa häkä ei pääse reagoimaan ilmakehän hapen kanssa eikä näin ollen nopeasti muutu hiilidioksidiksi.

Noin puolet Suomen hiilimonoksidipäästöistä on peräisin liikenteestä. Kaupungeissa pääosa hiilimonoksidipäästöistä johtuu liikenteen pakokaasupäästöistä. Katalysaattorit vähentävät CO-päästöjä huomattavasti.

Vanhat autot aiheuttavat valtaosan päästöistä

Katalysaattori tuli käytännössä pakolliseksi bensiinikäyttöisissä autoissa 1990-luvun alussa, mikä on vähentänyt päästöjä huomattavasti. Katalysaattori vähentää typen oksidi-, hiilivety- ja hiilimonoksidipäästöjä jopa 90 prosenttia. Suomen teillä liikkuu kuitenkin yhä satoja tuhansia runsaspäästöisiä henkilöautoja, joissa ei ole katalysaattoria.


print